Näin frisbeegolfrata tehdään

Kysymykset, joihin kannattaa vastata ennen suunnittelua

• Kuka rataa käyttää arkena, kuka viikonloppuna?
• Onko lähellä kouluja, päiväkoteja tai oppilaitoksia, jotka voisivat käyttää rataa liikuntatunneilla?
• Onko alueella jo frisbeegolfseura tai aktiivisia pelaajia?
• Onko tavoitteena myös matkailijoiden houkuttelu vai ensisijaisesti paikallisten palvelu?
• Halutaanko radalla järjestää kilpailuja tulevaisuudessa?

Tyypilliset kohderyhmät ja mitä ne tarkoittavat radalle

• Perheet ja aloittelijat: lyhyet, näkyvät väylät, avoimet linjat, vähän kiekkohukkaa, lyhyet siirtymät koreilta seuraaville heittopaikoille.
• Koulut ja päiväkodit: erittäin lyhyet väylät, turvallinen kierto, selkeät opasteet, mieluiten rata joka kierretään oppitunnin aikana.
• Aktiivipelaajat ja seurat: pidemmät väylät, vaihtelevat heittolinjat, korkeuserojen hyödyntäminen, mahdollisuus kilpailukäyttöön.
• Matkailu ja majoitus: rata osana muuta palvelutarjontaa, hyvä opastus myös ensikertalaiselle, välinevuokraus.

Huomioita eri tilaajille

• Kunnat ja kaupungit: rata on liikuntapaikka, jonka elinkaarikustannus on matala suhteessa käyttäjämääriin. Se palvelee kaikkia ikäryhmiä ilman jäsenmaksuja tai vuoroja ja sopii hyvin hyvinvointi- ja liikuntaohjelmien tavoitteisiin. Huomioitavaa on, että laji on harrastajakunnaltaan varsin miesvaltainen, joten radan mitoittaminen aloittelijoille ja perheille laajentaa käyttäjäkuntaa tuntuvasti.
• Yritykset, leirintäalueet ja matkailukohteet: rata pidentää vierailun kestoa ja tuo kohteelle sisältöä, jota voi käyttää markkinoinnissa. Pienikin alue riittää, kun rata mitoitetaan oikein.
• Seurat ja yhdistykset: talkootyöllä hoidetaan tyypillisesti raivaus ja asennus, jolloin hankinta kohdistuu suunnitteluun ja kalustoon. Maanomistajan kanssa tehtävä kirjallinen sopimus kannattaa laatia ennen hankintoja.

Tarkistuslista alueesta

• Maanomistus ja käyttöoikeus: omistaako alueen tilaaja, ja tarvitaanko vuokra- tai käyttöoikeussopimus.
• Kaavoitus ja mahdolliset rajoitukset: suojelualueet, muinaisjäännökset, pohjavesialueet.
• Luontoarvot: alueen luontoarvot kartoitetaan kuten muissakin liikuntapaikkahankkeissa. Arvokkaisiin metsäkohteisiin, kuten METSO-luokiteltuihin metsiin, rataa ei tule sijoittaa.
• Maanalainen infrastruktuuri: kaapelit, putket ja johdot koripaikkojen ja heittopaikkojen kohdalla.
• Saavutettavuus: pääseekö radalle kävellen, pyörällä ja julkisella liikenteellä, ja onko pysäköintiä riittävästi myös tapahtumia varten.
• Etäisyys asutukseen: riittävä etäisyys vähentää häiriötä, mutta rata ei saa jäädä niin syrjään, ettei sitä löydetä.
• Maaperä ja kuivatus: kestääkö maasto kulutusta, onko alueella pysyvästi märkiä kohtia.
• Puusto ja näkyvyys: onko riittävästi esteitä tekemään pelistä kiinnostavaa ilman että kiekot katoavat.
• Ylläpito: kuka niittää, kuka tyhjentää roskat, kuka vastaa rakenteiden kunnosta.

Miten yhteensopivuus varmistetaan käytännössä

• Merkitään kartalle kaikki alueen nykyiset toiminnot ennen väylien sijoittelua, ei vasta jälkikäteen.
• Suunnitellaan väylät niin, että risteämiset ulkoilureittien kanssa jäävät mahdollisimman vähiin, ja jäljelle jäävät merkitään selkeästi molempiin suuntiin.
• Huolehditaan väylien hyvästä näkyvyydestä, jotta pelaaja näkee muut alueen käyttäjät.
• Ohjataan pelaajien kulkureitit siirtymillä niin, etteivät ne kulje toisen väylän heittolinjan yli.
• Kuullaan suunnittelussa kokeneita lajin harrastajia sekä alueen muita käyttäjäryhmiä.

Millainen maasto toimii parhaiten

Paras lähtökohta on vaihteleva alue, jossa on avoimia nurmialueita ja niiden lomassa puustoa ja pensaita. Korkeuserot ja vesielementit ovat suunnittelijalle arvokkaita, mutta eivät välttämättömiä. Myös metsäisille alueille voidaan rakentaa erinomaisia väyliä, mutta hyvin tiheä aluskasvillisuus vaatii jatkuvaa raivausta, ja metsäluontoon sijoitetuilla radoilla ympäristön kuluminen on selvästi voimakkainta.

Mitä aineistoa meille kannattaa toimittaa

• Karttarajaus alueesta, mieluiten ilmakuvana tai karttatiedostona.
• Kiinteistörajat ja tieto maanomistuksesta.
• Tiedossa olevat rajoitteet, kuten johtokartat, luontoselvitykset ja suojelualueet.
• Olemassa olevat reitit, rakennukset, liikuntapaikat ja pysäköintialueet.

Suuntaa antavat pinta-alat

• Harjoituspaikka, 1–8 koria: muutamasta aarista noin kolmeen hehtaariin käyttötarkoituksen mukaan.
• 9 väylää, tiivis mitoitus: noin 2,5–3 hehtaaria.
• 9 väylää, väljä mitoitus kaupunkiympäristössä: noin 6–15 hehtaaria.
• 18 väylää, tiivis mitoitus: noin 5–7 hehtaaria.
• 18 väylää, väljä mitoitus kaupunkiympäristössä: noin 15–25 hehtaaria.

Ero tiiviin ja väljän mitoituksen välillä on suuri, ja se selittyy turvaetäisyyksillä. Metsäisellä tai erillään sijaitsevalla alueella väylät voidaan sijoittaa lähemmäs toisiaan, kun taas vilkkaasti käytetyllä viheralueella tarvitaan huomattavasti enemmän tilaa.

Väyläpituudet kohderyhmän mukaan

• Koulut ja lapset: noin 30–60 metriä.
• Aloittelijat ja perheet: noin 50–80 metriä.
• Harrastajat: noin 70–120 metriä.
• Kokeneet pelaajat: yli 120 metriä, mukaan lukien par 4 -väylät.

Väylien keskipituus määrittää pitkälti radan vaikeustason. Pituuden lisäksi haastetta tuovat maastonmuodot, kasvillisuus ja rakennetut esteet, joten pitkä väylä ei ole ainoa tapa tehdä radasta kiinnostava.

Rataluokat ja palveluverkko

Kuntakäytössä ratoja on tapana luokitella kolmeen luokkaan, mikä helpottaa verkoston suunnittelua:

• Täysimittainen rata: tavoitteena 18 väylää, soveltuu myös kilpailutoimintaan, houkuttelee pelaajia laajalta alueelta.
• Harrastajarata: 9–17 koria, soveltuu sekä aloittelijoille että kokeneemmille, palvelee lähialuetta.
• Harjoituspaikka: 1–8 koria, tarkoitettu harjoitteluun, palvelee lähiasutusta kävelyetäisyydellä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että yksi täysimittainen rata ja useampi pieni harjoituspaikka palvelevat kuntalaisia tasapuolisemmin kuin yksi iso rata yksinään.

Kaksi heittopaikkaa väylällä

Kahdella heittopaikalla sama rata palvelee sekä aloittelijaa että kokenutta pelaajaa. Se on tehokas tapa laajentaa käyttäjäkuntaa, mutta lisää kustannuksia, koska jokaiselle heittopaikalle tarvitaan oma alusta ja oma väyläopaste. Ratkaisun voi toteuttaa myös vaiheittain niin, että toinen heittopaikkasarja lisätään myöhemmin.

Laajennusvara

Jos alue mahdollistaa sen, kannattaa jo ensimmäisessä suunnitelmassa merkitä, mihin rataa voidaan myöhemmin laajentaa. Yhdeksästä väylästä kahdeksaantoista laajentaminen on huomattavasti helpompaa, kun kierto on suunniteltu sitä silmällä pitäen alusta asti.

Mitä suunnittelu sisältää

• Maastokatselmus ja alueen mahdollisuuksien arviointi.
• Väylien sijoittelu, pituudet, parit ja kiertosuunta.
• Turvallisuustarkastelu suhteessa reitteihin, rakennuksiin, pysäköintiin, muihin liikuntapaikkoihin ja naapurikiinteistöihin.
• Digitaalinen suunnitelma-aineisto: ratakartta, väyläkohtaiset kartat ja koordinaattitiedot heittopaikoista ja koripaikoista.
• Koripaikkojen, heittopaikkojen ja väylälinjojen merkintä maastoon sovitulla tavalla.
• Poistettavien ja harvennettavien puiden merkintä.
• Arvio tarvittavista raivaustöistä ja materiaaleista.

Mihin digitaalista aineistoa käytetään

• Päätöksenteon ja rahoituksen valmisteluun: suunnitelma on esitettävässä muodossa sellaisenaan, mikä helpottaa myös avustushakemusten liitteitä.
• Opasteiden ja ilmoitustaulun sisällöksi, jolloin kartat ovat yhtenäiset.
• Urakoitsijan tai oman henkilöstön työohjeeksi.
• Ylläpidon ja myöhempien muutosten pohjaksi, kun tiedetään mihin mikäkin rakenne on suunniteltu.

Turvallisuuden perusperiaatteet

• Turvamarginaali mitoitetaan epäonnistuneen heiton mukaan, ei aiotun heittolinjan mukaan.
• Väylä ei suuntaudu kohti leikkipaikkaa, pysäköintialuetta, tietä, rakennusta tai toisen lajin suorituspaikkaa, eikä tällaisia kohteita jätetä heittopaikan sivustalle lähietäisyydelle.
• Ulkoilureitin ja väylän risteämiset minimoidaan, ja jäljelle jäävissä kohdissa heittäjällä on oltava esteetön näkyvyys.
• Koria ei sijoiteta paikkaan, jonne tähdätessään pelaaja voisi osua ohikulkijaan.
• Korin taakse tai välittömään läheisyyteen ei jätetä muuta toimintaa.
• Peräkkäisten väylien välille jätetään riittävä etäisyys, jottei viereisellä väylällä oleva pelaaja jää heittolinjalle.
• Siirtymä korilta seuraavalle heittopaikalle ei kulje toisen väylän heittolinjan yli.

Mikä tekee radasta kiinnostavan

Hyvällä radalla vaihtelevat väylien pituus, muoto ja vaadittu heittolinja. Osa väylistä suosii rystyheittoa, osa kämmenheittoa, osa suoraa linjaa. Korkeuserot, avoimet ja metsäiset osuudet sekä eri kokoiset laskeutumisalueet tekevät kierroksesta vaihtelevan. Esteitä voidaan luoda myös keinotekoisesti maastonmuotoilulla tai rakennetuilla esteillä, jolloin radasta saadaan samalla kulutusta kestävämpi.

Korit

• Julkiselle radalle kannattaa valita PDGA:n tai Suomen frisbeegolfliiton hyväksymä korimalli, jolloin radalla voidaan järjestää myös kilpailuja.
• Kuumasinkitty runko ja korin osat kestävät pohjoisen sään vuodesta toiseen.
• Tiheä ketjusto pitää kiekon korissa ja vähentää turhia ohituksia.
• Vaihdettavat osat, kuten ketjut ja korin pohja, pidentävät käyttöikää merkittävästi.
• Samalle väylälle voidaan tehdä perustukset kahteen tai kolmeen paikkaan, jolloin korin sijaintia voi vaihdella ja yhteen pisteeseen kohdistuva kuluminen vähenee.
• Korit voidaan tarvittaessa poistaa talveksi.

Heittopaikat

• Hiekkatekonurmi on harrastajien kokemusten perusteella paras pintamateriaali heittopaikalle. Muita toimivia vaihtoehtoja ovat betoni ja asfaltti.
• Suositeltava koko on noin 2 x 4 metriä. Pienemmät alustat, kuten 1,5 x 2,4 metriä, on todettu käytössä liian pieniksi.
• Heittopaikan koko määrittyy väylän pituuden ja vaativuuden mukaan: pitkä heitto vaatii enemmän tilaa vauhdinottoon.
• Kivituhka tai sora on edullinen ratkaisu, mutta kuluu nopeasti ja vaatii säännöllistä täydennystä.
• Kulunut ja mutainen heittopaikka on yleisin syy siihen, että rata näyttää huonosti hoidetulta.

Korin ympäristö

• Korin ympärys kannattaa päällystää kulutusta kestäväksi, esimerkiksi noin neljän metrin halkaisijalta tekonurmella.
• Puustoisilla osuuksilla korin ympäristöä ja puiden paljastuneita juuria voidaan suojata hakkeella.
• Nurmipintainen korin ympäristö on perustettava huolellisesti, jotta se kestää kulutusta.

Opastejärjestelmä

• Väyläopaste jokaiselle heittopaikalle: väylän numero, pituus, par ja kartta väylästä esteineen.
• Ilmoitustaulu radan alkuun: ratakartta, kiertosuunta, väylien vaikeusaste, pelisäännöt, lajietiketti ja tieto siitä, kuka radan ylläpidosta vastaa.
• Siirtymisohjeet seuraavalle väylälle siellä, missä reitti ei ole itsestään selvä.
• Opasteet muille alueen käyttäjille kohtiin, joissa ulkoilureitti risteää väylän kanssa.
• Kuntakohteissa opasteet kannattaa toteuttaa kaupungin oman opaste- ja puistotauluohjeistuksen mukaisesti.

Muut kalusteet

• Kokoontumispaikka ensimmäisen heittopaikan läheisyyteen, josta kierros alkaa ja johon se päättyy.
• Roska-astiat riittävästi, mieluiten paikkoihin joihin pääsee huoltoajoneuvolla.
• Penkit ilmoitustaulun yhteyteen ja heittopaikoille, joissa joutuu odottamaan vuoroa. Penkkejä ei sijoiteta väylille eikä korien läheisyyteen.
• Löytökiekkolaatikko ja jonotuslaatikko, joka helpottaa lähtövuorojen jakamista ruuhka-aikaan.
• Runkolukittavat pyörätelineet radan aloituspisteen läheisyyteen.
• Valaistus ei ole radalle välttämätön, mutta se pidentää käyttöaikaa syksyllä ja keväällä. Liiketunnistimilla toimiva älyvalaistus pitää energiankulutuksen kurissa.

Työjärjestys

• Väylälinjat, koripaikat ja heittopaikat on merkitty maastoon suunnitteluvaiheessa.
• Johtoselvitys ennen kaivuutöitä, jos alueella on maanalaista infrastruktuuria.
• Raivaus: heittolinjojen avaaminen, aluskasvillisuuden poisto ja merkittyjen puiden poisto.
• Heittopaikkojen pohjustus ja alustojen asennus.
• Korien perustusten valu tai maahan ankkurointi, tarvittaessa useampaan pisteeseen väylää kohti.
• Korien ympäristöjen päällystäminen kulutusta kestäväksi.
• Opasteiden ja ilmoitustaulun asennus.
• Loppukatselmus ja turvallisuustarkastus ennen radan avaamista.

Mitä raivauksessa kannattaa muistaa

• Raivataan vain se, mikä on merkitty. Puusto on radan tärkein pelillinen elementti, ja liikaa avattu väylä muuttuu tylsäksi.
• Raivaus ajoitetaan pesimäaikojen ulkopuolelle ja alueen luontoselvitysten mukaisesti.
• Kaadettu puuaines kannattaa hyödyntää alueella esimerkiksi hakkeena korien ympäristöissä.
• Kiekot vaurioittavat toistuvasti osuessaan puiden kuorta, ja erityisen herkkiä ovat nuoret puut sekä pehmeäkuoriset lajit kuten paju ja haapa. Alttiiksi jäävien puiden rungot ja juuret kannattaa suojata jo asennusvaiheessa.

Käyttöönotto

• Rata lisätään pelisovelluksiin, jolloin se löytyy myös alueen ulkopuolisille pelaajille.
• Avajaistapahtuma ja esittelykierros tekevät radan tunnetuksi paikallisesti.
• Koulujen ja seurojen opastaminen radan käyttöön kannattaa hoitaa heti alkuvaiheessa.

Vastuut ja sopimukset

Kuluttajaturvallisuuslain mukaan vastuu palvelun turvallisuudesta kuuluu palveluntarjoajalle, joten on tärkeää määritellä kirjallisesti, kuka se on. Jos ylläpito hoidetaan yhteistyössä seuran tai yrityksen kanssa, sopimuksessa kannattaa sopia ainakin seuraavista:

• Korien, opasteiden ja muiden rakenteiden omistus.
• Rakenteiden kunnossapito ja roskahuolto.
• Radan suunnittelu ja korien sijoittelu sekä niiden muuttaminen.
• Ympäristön kunnossapito, kuten nurmen leikkuu, heinikon niitto ja vaurioituneiden puiden poisto.
• Reittien ja maapohjan kunnossapito, kuten hakkeen tai kivituhkan lisääminen.
• Miten toimitaan, jos yhteistyökumppanin toiminta päättyy.

Ylläpito

• Nurmialueiden niitto osana alueen normaalia hoitoa.
• Kasvillisuuden vuosittainen siistiminen heittolinjoilta.
• Rakenteiden turvallisuuden, siisteyden ja kunnon säännöllinen tarkastus.
• Korien ketjujen ja kiinnitysten tarkastus sekä kuluvien osien vaihto.
• Kiekoista vaurioituneiden puiden kunnon seuranta sekä suojarakenteiden tarkastus.
• Kuluneiden kohtien korjaus heittopaikoilla, korien ympäristöissä ja siirtymillä.
• Hyvin suunniteltu rata puistoalueella ei lisää ylläpitotyötä kohtuuttomasti, mutta ylläpidon tarve on suurempi kuin tavallisella puistoalueella. Se kannattaa huomioida budjetissa alusta asti.
• Vilkkaasti käytetyllä radalla rakenteiden peruskorjaussykli on noin kymmenen vuotta.

Esimerkkilaskelma

Ilmajoen Ahonkylän uudistetulla 18 väylän radalla kävi avaamisen jälkeen noin tuhat pelaajaa viikossa. Hankkeen kustannus oli 126 000 euroa.

• Jos pelikausi on 30 viikkoa, käyntikertoja kertyy noin 30 000 vuodessa.
• Kun investointi jaetaan kymmenelle vuodelle, se on noin 12 600 euroa vuodessa.
• Investoinnin osuus yhtä käyntikertaa kohden on tällöin noin 0,40 euroa.

Laskelma on suuntaa antava eikä sisällä ylläpitoa. Se kuvaa kuitenkin hyvin suuruusluokkaa: maksuton, koko päivän auki oleva liikuntapaikka, jonka investointikustannus käyttäjää kohden jää alle euron.

Miksi käyttäjäkohtainen kustannus jää näin pieneksi

• Rata on käytössä kaikkina vuorokaudenaikoina eikä vaadi varausjärjestelmää tai vuorojen jakoa.
• Sama rata palvelee samanaikaisesti useita ryhmiä, kun kierros etenee väylältä toiselle.
• Käyttö ei edellytä henkilökuntaa, valvojaa eikä kausittaista kalustonvaihtoa.
• Käyttäjiä tulee myös oman kunnan ulkopuolelta, mikä tuo alueelle ostovoimaa.
• Harrastamisen aloituskynnys on matala: kiekot maksavat muutamia kymmeniä euroja eikä pelaaminen edellytä seurajäsenyyttä.

Vertailukohta kuntien liikuntapaikkatalouteen

Kahdenkymmenen kaupungin aineistoon perustuvan selvityksen mukaan kunnat kattavat itse keskimäärin 60–80 prosenttia liikuntapaikkojen vuosittaisista kokonaiskustannuksista, eli käyttömaksut kattavat vain osan todellisista kuluista. Uimahallit ja jäähallit ovat kokonaiskustannuksiltaan aivan eri luokkaa kuin ulkoliikuntapaikat. Frisbeegolfradalla kunnan kustannus muodostuu käytännössä vain investoinnista ja viheralueen normaalia hieman suuremmasta ylläpidosta.

Leader-rahoitus

Leader-ryhmät rahoittavat maaseutualueilla yleishyödyllisiä investointihankkeita, joihin frisbeegolfrata sopii hyvin. Tukea voivat hakea yhdistykset, kunnat ja muut yhteisöt.

• Tukiprosentti vaihtelee ryhmittäin, tyypillisesti noin 50–65 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Kunnan hakemissa hankkeissa sovelletaan usein omaa prosenttiaan.
• Enimmäistukimäärä vaihtelee ryhmittäin merkittävästi, muutamista kymmenistä tuhansista euroista yli sataan tuhanteen.
• Omarahoitusosuutta voi kattaa talkootyöllä. Talkootyön laskennallinen arvo on tyypillisesti 20 euroa henkilötyötunnilta, ja konetyölle on oma korvauksensa.
• Hakemus jätetään Hyrrä-asiointipalvelussa. Tuki maksetaan jälkikäteen, joten hankkeelle tarvitaan väliaikaisrahoitus.
• Tukea ei myönnetä takautuvasti. Hanketta ei siis saa aloittaa ennen kuin hakemus on vireillä.
• Oman alueen Leader-ryhmän rahoituslinjaukset kannattaa tarkistaa ennen suunnittelun aloittamista.

Liikuntapaikkarakentamisen valtionavustus

• Valtio myöntää avustuksia liikuntapaikkojen perustamishankkeisiin. Kustannusarvioltaan enintään 1,2 miljoonan euron hankkeissa valtionapuviranomainen on lupa- ja valvontavirasto, sitä suuremmissa opetus- ja kulttuuriministeriö.
• Avustettavilta hankkeilta edellytetään esteettömyyttä, ja hakemuksissa painotetaan kestävän kehityksen huomioimista.
• Avustus haetaan ennen hankkeen aloittamista, ja hakuajat ovat vuosittaiset.

Muut rahoituslähteet

• ELY-keskusten hankerahoitus, usein yhdessä Leader-rahoituksen kanssa.
• Osallistuva budjetointi ja asukasbudjetit: frisbeegolfrata on toistuvasti ollut äänestyksissä suosituimpien ehdotusten joukossa.
• Kunnan ja seuran yhteishanke, jossa kunta vastaa maa-alueesta ja osasta investointia ja seura ylläpidosta.
• Yritysyhteistyö: väyläopasteiden ja ilmoitustaulun yhteyteen voidaan sijoittaa paikallisten yritysten näkyvyyttä.
• Säätiöiden ja rahastojen avustukset lasten ja nuorten liikuntaan.

Rahoituksen hakemisen järjestys

• Selvitä alue ja saa maanomistajan suostumus.
• Teetä ratasuunnitelma ja kustannusarvio, jotka kelpaavat hakemuksen liitteiksi.
• Selvitä oman alueen Leader-ryhmän ja valtionavustuksen hakuajat ja ehdot.
• Jätä hakemus ennen kuin hanke aloitetaan.
• Sovi talkootyön kirjaamisesta etukäteen, jotta se voidaan lukea omarahoitusosuuteen.

Suunnittelu ja maastokatselmus vievät tyypillisesti muutamia viikkoja aikataulusta riippuen. Itse asennus on nopea vaihe, kun pohjatyöt on tehty. Kokonaisaikataulussa eniten vaihtelee päätöksenteko, rahoituksen hakeminen ja raivaustyön määrä, joten hankkeeseen kannattaa varata aikaa kuukausia, ei viikkoja.

Kokonaisuus riippuu väylämäärästä, kalustovalinnoista, heittopaikkatyypistä, maastonmuokkauksen tarpeesta ja siitä, kuinka paljon työtä tehdään omana työnä. Sama rata voidaan toteuttaa hyvin erilaisilla budjeteilla, ja teemme mielellämme useamman vaihtoehdon vertailtavaksi. Pyydä tarjous, niin saat kustannusarvion juuri sinun alueellesi.

Frisbeegolfrata ei yleensä vaadi rakennuslupaa, mutta käytännöt vaihtelevat kunnittain ja alueen kaavatilanteen mukaan. Maanomistajan lupa tarvitaan aina, ja suojelu- tai virkistysalueilla voi olla omia rajoituksiaan. Selvitämme asian yhdessä alueen viranomaisen kanssa osana suunnitteluvaihetta.

Kyllä. Yleinen ja toimiva tapa on rakentaa ensin yhdeksän väylää ja laajentaa myöhemmin, tai aloittaa perusheittopaikoilla ja lisätä toinen heittopaikkasarja myöhemmin. Tärkeintä on, että laajennus on huomioitu jo alkuperäisessä suunnitelmassa.

Frisbeegolf kuluttaa ympäristöä tavallista virkistyskäyttöä enemmän, erityisesti heittopaikkojen ja korien ympäristössä sekä väylien välisillä siirtymillä. Kuluminen on voimakkainta metsäluontoon sijoitetuilla radoilla ja savipohjaisilla alueilla. Vaikutuksia hallitaan sijainnin valinnalla, kulkureittien ohjauksella, kulutusta kestävillä pinnoilla sekä puiden runkojen ja juurien suojaamisella. Nämä asiat ratkaistaan suunnitteluvaiheessa, ei jälkikäteen.

Kyllä, ja tämä on myös lähtökohta. Moni kunta tekee raivauksen ja heittopaikkojen pohjatyöt omana työnä, ja seurat hoitavat asennuksen talkoilla. Toimitamme kaluston, maastomerkinnät ja ohjeet. Talkootyö voidaan usein lukea hankerahoituksen omarahoitusosuuteen. Avaimet käteen -toteutuksesta keskustelemme mielellämme, jos omaa resurssia ei ole.